Juhlapuhe Tietoteekkarikillan 35-vuotisjuhlassa

Rakkaat tietoteekkarit ja tietoteekkarien ystävät. 35 vuotta sitten maailma oli aika erilainen paikka. Silloin Tampereella pystyi opiskelemaan tietotekniikkaa, mutta titeläisillä ei ollut vielä omaa kiltaa. Killalle vahvan pohjan loi Tite-kerho, jonka pitkän aikavälin tavoitteena oli killan perustaminen. Ja kas näin, tässä sitä ollaan!

Mielikuvat IT-alasta ja monimuotoisuus

Ennen kuin mennään pidemmälle puheessa, mun on tunnustettava teille jotain. Mä vannoin fuksina, että musta ei ikinä tule tietoteekkaria enkä it-alalle päädy. Kuten nokkelimmat saattavat päätellä, toisin kävi ja hyvä niin.

Mun kanssa vastaavan tarinan jakaa moni, jokainen omista syistään. Se, miksen mä itse alunperin hakeutunut tietotekniikan pariin, johtui siitä, että mä en nähnyt itseäni tällä alalla. Ei ollut esikuvia ja se, kuva minkä sain it-alasta, oli todella kapea. Tällä alalla on isoja vinoumia, jotka ovat tuttuja jo opiskeluajalta. Naisena tai muuten vähemmistön edustajana ei ole aina helppoa, ja tämä vinouma ei saa liikaa vaikuttaa alan kehitykseen. 

Mitä väliä sillä sitten on, ketkä tekniikan parissa työskentelevät? Paljonkin. Mä näen esimerkiksi työssäni, mitä tapahtuu, kun palvelua suunnittelee tiimi, jossa kukaan ei huomioi saavutettavuutta. Se palvelu on täynnä esteitä esimerkiksi näkövammaiselle, joka käyttää ruudunlukijaa. 

Tutkimustieto osoittaa meille, että esimerkiksi suomalaiset naiset ovat edelleen aliedustettuina teknisissä rooleissa. Ja monimuotoisuus ei ole vain sukupuolikysymys – on ymmärrettävä, mikä vaikutus on esimerkiksi sosioekonomisella tai kulttuuritaustalla tai vammaisuudella siihen, kuka alallemme päätyy ja kuka täällä voi pysyä. 

TiTe on miesvaltainen kilta, ja monessa asiassa varsin edistyksellinen. Muutos parempaan ja yhdenvertaisempaan ei ole kuitenkaan tapahtunut helposti tai yhdessä yössä. Kiitos kuuluu jokaiselle, joka on uskaltanut vaatia parempaa ja kyseenalaistaa vanhoja tapoja. 

Tätä työtä pitää jatkaa myös killan ulkopuolella. Rakkaat miehet. Teillä on tässä yhteisössä ja alalla valtaa. Sen mukana tulee vastuu luoda tilaa muillekin. Työ monimuotoisuuden eteen on nimittäin yhteinen projekti. Ilman monimuotoisuutta ei rakenneta parempia ja vastuullisempia ratkaisuja – eikä lopulta parempaa yhteiskuntaa.

Järjestötoiminta kannattaa

Rakkaat tietoteekkarit ja erityisesti te nykyiset opiskelijat. Ne projektit, joita teette opiskelijajärjestöissä ovat projektinhallintaa parhaimmillaan. Käytte läpi vaatimuksia, määrittelette, testaatte, iteroitte matkan varrella ja toivottavasti myös dokumentoitte työnne tuloksen. Toivon, että yhä useampi olisi käynyt sellaisia asioita läpi kuin IT-hekuman järjestäminen, yrityssopimusten hoitaminen, vuosijuhlien järkkääminen tai muiden vakuuttaminen edunvalvonnassa. 

Tietoteekkareilla on valtavan suuri merkitys myös killan ulkopuolella, tarkasteltiinpa vaikka sitä, kun Tampereen Teekkareita, Tampereen ylioppilaskuntaa tai yliopistoa perustettiin. Titeläisillä oli iso vaikutus siinä, millainen Tampereen teekkareista muodostui. Vaikka hieman vääntöäkin oli niin juuri titeläiset jaksoivat haastaa asioita ja vaatia parempaa. 

Tampereen yliopistoa perustettaessa vaadittiin monta äänekästä opiskelijaa, jotka ottivat kantaa asioihin ja olivat kiinnostuneita siitä, millainen vaikka tiedekuntajaosta tuli tai miten opinnot järjestettiin. Tamperelainen opiskelijakenttä oli suuressa myllerryksessä fuusioaikana ja jälkikäteen on helppo todeta, että aktiiviset titeläiset olivat keskiössä monessa merkittävässä asiassa ja kädenjälki näkyy pitkään.

Ehkä yksi suurimmista opeista onkin se, että olkaa aina valmiita kertomaan mielipiteenne, vaatimaan parempaa ja ottamaan kantaa olipa kyse sitten siitä, miten kurssit järjestetään tai miltä yhteisön ympärillä pitäisi näyttää. Lähtekää rohkeasti uusiin hommiin ja muistakaa pitää myös omasta jaksamisesta huolta. 

Ja uskokaa, kun sanon, että kaiken voi oppia. Tärkeintä on palo tehdä omasta ympäristöstä parempi paikka. En mäkään ole aina kaikkea tiennyt tai todellakaan ole ollut valmis niihin tehtäviin, joihin olen päässyt. Merkittävää on se, että on valmis oppimaan ja on kiinnostunut asioista. 

Alamme vaikutus maailmaan

On aika iso paikka pitää näillä vuosijuhlilla puhetta. Me eletään monin tavoin kriisien aikaa Tiedon määrä on suurempi kuin koskaan ja algoritmit päättävät yhä enemmän siitä, mitä näemme ja tunnemme. Sosiaalisen median myötä puhetavat, jotka ennen pysyivät internetin pohjasyövereissä, ovat normalisoituneet. Polarisaatio kasvaa, kuplia syntyy ja vihapuhe leviää alustoilla, jotka käärivät omistajilleen voittoa ruokkimalla tunnereaktioita. 

Se, mikä mua erityisesti häiritsee, on se, että tähän on päädytty tietoisesti. Kehityskulut on nähty, niistä on varoitettu – ja silti olemme tässä pisteessä

Me eletään aikaa, jossa elämän kriittinen infra on digitaalista. Ja sen infran suunnittelee ja toteuttaa pääosin ihmiset, jotka eivät tiedä tai ymmärrä, miten esimerkiksi sokea, liikuntarajoitteinen tai ikääntynyt henkilö käyttää palveluita. Harva suunnittelee syrjivänsä – mutta silti lopputulos on syrjivä. 

Tässä kohtaa suosittelen, että otatte huikan juomasta. Nimittäin voiko tietoteekkarikillan 35-vuotisilla pitää puhetta puhumatta tekoälystä? No ei voi. 

Kun naiset ja vähemmistöt ovat aliedustettuja tekoälysovellusten kehittämisessä, se näkyy. Kun teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, sääntely ei pysy perässä. Kun omistajien tahto ja bisneksen kasvattaminen on tärkeintä, eettisyys ja vastuullisuus jäävät sivuun.  2020-luvun alussa Microsoft, Google ja Meta irtisanoivat tiimejä. Niitä tiimejä, jotka työskentelivät tekoälyn etiikan parissa.

Alamme vastuu

Kaikesta karseudesta huolimatta, tässä ajassa on myös toivoa. Keskustelu alamme eettisyydestä ja vastuullisuudesta on kasvanut, koska me ollaan selkä seinää vasten. Emme voi enää paeta keskustelua siitä, mitä meidän alan mahdollistamilla sovelluksilla tehdään. 

Hyvä juhlakansa. Tieteessä asioita ei oteta annettuna vaan ymmärrystä pyritään lisäämään ja jos jotain ei tiedetä, sitä tutkitaan lisää. Kuten hyvin tiedämme, teknologia ei ole ikinä neutraalia, koska se on ihmisten tekemää. 

On aika pysähtyä pohtimaan, mikä on alamme vastuu. Mitä kehitetyllä teknologialla edistetään: luodaanko kestävää ja yhdenvertaista maailmaa vai tiristetäänkö maksimivoitot, joilla voidaan rahoittaa hallintoja, jotka murentavat demokratiaa ja ihmisoikeuksia?

Tässä ajassa moni tuntee epävarmuutta – eikä ihmekään. Suoraan sanottuna mä en pysty samaistumaan siihen, miltä nyt tuntuu hakea töitä juniorina, etenkin jos suurimman osan opiskeluajasta on ollut korona. 

Tulevaisuuden näkymät voivat näyttää synkiltä, mutta varmaa on tämä: jatkossakin tarvitaan korkeakoulutettuja tietotekniikan osaajia. Hyvät alumnit ja yritysten edustajat. Vastuu nuorista on myös meillä. Heille on annettava paikkoja oppia ja kasvaa osaajina.

Jatkossakin tarvitaan tekijöitä, jotka ymmärtävät ihmisten tarpeita ja moninaisuutta, tietoturvaa, vastuullisuutta ja laatua. Ihminen on nimittäin hieno otus: pystymme yhdistelemään tietoa tavalla, johon mikään malli ei yksin pysty. Mä uskon, että jatkossa ihmiset ovat entistä vahvemmin systeemiajattelijoita – ihmisiä, jotka näkevät esimerkiksi teknologian, ihmisten tarpeet ja yhteiskunnan kokonaisuutena eivätkä erillisinä siiloina

Uskalletaan unelmoida

Hyvät ystävät. On erittäin tärkeää, ettemme vaivu apatiaan vaan uskallamme unelmoida. Millainen maailma voisi olla, jos nykyisen tehokkuusajattelun sijaan meillä olisi enemmän hyvinvointia, vapaa-aikaa, enemmän aikaa läheisillemme ja aikaa ajatella?

Ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Entistä tärkeämpää on oppia oppimaan ja ajatella kriittisesti. Ne ovat taitoja, joihin tullaan aina tarvitsemaan ihmisiä.

Hyvä juhlakansa. Näitä juhlia ei olisi ilman niitä ihmisiä, jotka yli 35 vuotta sitten löysivät toisensa ja päättivät, että tietotekniikan opiskelijat tarvitsevat oman yhteisön. Siitä ideasta on kasvanut kilta, jolla on merkitystä.  

Jokainen teistä, joka on ollut rakentamassa tätä yhteisöä, on jättänyt siihen kädenjälkensä. Ja jokainen teistä täällä, voi päättää, millaisen jäljen jättää tähän maailmaan. Tehkää siitä jälki, josta olette ylpeitä.